User Profile

Käytännönläheinen sienikirja, joka kohtuullisen pienen kokonsa ansiosta mahtuu myös kookkaaseen taskuun mukaan sienimetsään. Kirjassa esitellään yleisimmät ruokasienet sekä yleisimmät myrkkysienet, ja näkökulma onkin juuri ruokasienestäjän opastaminen. Mukana on myös osiot värjäyssienistä sekä jonkin verran jänniä kuriositeettisieniä, joilla ei ole sienestyksen kannalta käytännön merkitystä.

Tutkimustietoa, henkilökohtaisia muistelmia ja tulevaisuudenvisioita yhdistelevä sarjakuva polkupyöräilyn historiasta Suomessa ja vähän muuallakin. Erityisfokuksessa on kaksi kaupunkia, Turku ja Tampere, mutta käsitellyt asiat ja näkökulmat ovat yleistettävissä oikeastaan mihin tahansa suomalaiskaupunkiin. Hyvä ja tiivis paketti perusasioista!

Ykkösosan arviossani sanoin, että olen joskus lukenut Seitsemän veljestä. Noh, tästä kakkososasta kun luin Seitsemän veljestä, huomasin, etten ollutkaan koskaan lukenut sitä kokonaan vaan ainoastaan joitakin katkelmia. Mutta täytyy sanoa, etten paljon ollut menettänyt. Päätöntä kohellusta niin kännissä kuin selvin päin, hyvin hapuileva juoni ja hyvin kyseenalaista moraalia. Jos kyseessä ei olisi ensimmäinen suomenkielinen romaani, ei se ehkä ansaitsisi paikkaansa kaanonissa. Muuten tämä teosten kakkososa ei sitten tarjonnut senkään vertaa mielenkiintoa. Mnoh, ainakin voin sanoa yleissivistyneeni taas hiukan.

Groningen adopted a hierarchy of prioritization for transit infrastructure decision-making. Pedestrians over cyclists, cyclists over public transit, public transit over cars. Whenever modes of transport don't work together smoothly, this hierarchy helps decision-making.

100% recomendable. El título no sé si le hace justicia, porque solo se refiere a la mitad del libro. La otra mitad es incluso más interesante.

Tämän vuoden lukuhaasteenani oli olla lukematta ainuttakaan alun perin englanninkielistä kirjaa. Mutta kerran kun istuin junassa eikä ollut muuta kirjaa mukana, niin aloin kaivaa e-kirjoja puhelimestani, ja hetken herpaannuksen vuoksi tulin tarttuneeksi tällaiseen yhdysvaltalaiseen journalistiseen tietokirjaan. Kirjahan ei ole mitenkään tuore, olen nämä samat asiat ehtinyt lukea jo monta kertaa muualtakin ja näkökulma oli kaiken aikaa niin tiukasti Yhdysvaltoihin keskittynyt, etten voi sanoa kostuneeni tästä oikeastaan mitään.

Enpä ole Aleksis Kiveä lukenut enempää kuin sen pakollisen Seitsemän veljestä joskus lukiossa, joten tässä tuli taas laajennettua yleissivistystä. Nyt tiedän, millaisia tyyppejä ovat Nummisuutarit, erittäinkin Esko. Nyt tiedän, kuka oli Herrojen-Eeva. Ja nyt tiedän, että Raptorin Olviräpin sanathan ovat suoraan sellaisenaan Aleksis Kiveltä. Mutta joo, paljolti myös aika puuduttavaa näytelmätekstiä ja runoelmaa herran tuotantoon mahtuu.

Kerrontatyyleillä leikittelevä ja paikoin hersyvänkin hauska trilogia, jonka pointti selviää vasta aivan lopussa ja jota en tässä valota sen enempää. Vähän kokonaisuus tuntui lopussa rakoilevan niin, ettei tämä aivan huippuelämykseksi muodostunut, mutta hyvä kirja ilman muuta.