User Profile

Vähän väsähtänyt ja mekaanisen oloinen tarina. Joo, kukapa sitä ei ensirakkauttaan aina välillä muistelisi, mutta että jämähtää kelailemaan sitä koko loppuiäkseen siinä määrin, että päätyy sitten johonkin mielikuvituskaupunkiin. Ja se sukellusvenepojan osuus tarinasta oli suorastaan hohhoijaa.

Takakansi lupaa jännittävää mysteeriä: teinityttö katoaa neljäksi päiväksi — mitä ihmettä niiden päivien aikana tapahtui? Itse kirja on kuitenkin vain keski-ikäisen naisen kipuilua siitä, kuinka teinilapsen kanssa on ah niin vaikea elää, kun teinillä on — luoja paratkoon! — omaakin elämää. Lopulta koko neljän päivän katoaminen tuntuu vain vähän päälle liimatulta markkinointikikalta. Mutta joo, jälleen kerran brittikirjaa lukiessa huomasin miettiväni, että miksi hemmetissä brittien pitää tehdä kaikesta niin helvetin monimutkaista.

Novellikokoelma. Pääosin komsii komsaa, mutta oli joukossa jokunen ihan vetäväkin novelli.

Uusintaluku 25 vuoden jälkeen. Kyllä tämä edelleen on väkevä ja teemoiltaan ajattoman oloinen kirja, yhtä lailla vuoden 1945 kuin vuoden 2025 maailmaakin kommentoiva. Mutta joo, valkoisen modernin ajan eurooppalaisen näkökulmasta projisoidaan aika rankan rasistisia asenteita tuhansien vuosien taakse, ja naiset ovat joko huoria, äitejä, kuningattaria tai jumalalle vihittyjä neitsyitä, eli ihan irvistelemättä ei nykypäivänä tätä pysty lukemaan.

Mutta Sinuhen ikuisesti yksinäisessä ja ns. tyhmyyteen asti rehellisessä hahmossa näen kyllä nyt aika vahvaa autistikoodausta, mitä vuonna 2000 en ole kyennyt sanoittamaan näin mutta mikä on eittämättä vaikuttanut ensimmäisen lukukokemuksen väkevyyteen.

Oikeasti luin kyllä englanniksi enkä saksaksi, mutta tietokannasta löytyi saksankielinen enkä jaksa lisätä englanninkielistä.

Jos joskus huomaat olevasi hyvin varma siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat tai väittäväsi kiven kovaan että silloin ennen kapitalismia ja maanviljelyä ihmiset elivät juuri tällä tavalla, tämä kirja on juuri sinua ja sinun uskomuksiesi tuhoamista varten.