Reviews and Comments

Pääosin hämmentävällä tavalla viurahtanut kirja, jossa superkuulolla varustettu huippuklovni etsii kaapattuja erityislapsia ympäri Kööpenhaminaa. Koska päähenkilö on klovni, monet juonenkäänteet ovat sekä arvaamattomia että koomisia, ja pääjuonen taustoja ripotellaan sen verran kitsaasti, että suuren osan ajasta saa miettiä, että mihin ihmeeseen tässä oikein ollaan matkalla. Toisaalta kirjaa vaivaa varsin kankea mies- ja naiskuva ja välillä rasismi tuntuu pilkahtelevan, mitkä heikentävät kokonaisvaikutelmaa. Mutta aivonyrjettä kaipaaville ihan kivaa luettavaa.

Olipas tämä vuonna 1936 julkaistu saksalaisromaani rankkaa luettavaa näin vuoden 2023 Suomessa! Päähenkilönsä, yhä suurempaa menestystä tavoittelevan näyttelijän kautta romaani kuvaa sitä, kuinka natsismi ja fasismi kasvattavat suosiotaan Saksassa, kampeavat itsensä valtaan ja alkavat lopulta teloittaa ihmisryhmää toisensa jälkeen, ja sitä, kuinka eri asemista lähtevät ihmiset suhtautuvat fasismin vaaraan. Tolkuttaja yrittää keskustella rivinatsin kanssa, mutta päätyy lopulta maanpakolaiseksi. Rivinatsi luulee onnen ja autuuden koittavan kun Johtaja lopulta ottaa vallan, mutta saa pettyä karvaasti kun puolue ei teekään sitä mitä lupasi. Ja opportunisti liehittelee milloin ketäkin, kunhan saa olla parrasvaloissa.

Ei pygee. Jätän kesken 70 sivun jälkeen. Justiinsa tämmöistä tiskirättirealismia, jota lukiessa kuolin Disco Elysiumissa. En halua ottaa sitä riskiä oikeasti.

Ronskiotteinen ja kieli poskella kirjoitettu kertomus lapsuudesta ja mieheksi varttumisesta 1960–70-lukujen Tornionjokilaaksossa. Mitään varttumista kokoavampaa juonta kirjassa ei siis ole, vaan anekdootit seuraavat toistaan, välillä liioitellaan oikein reilusti ja välillä mennään puhtaasti mielikuvituksen puolelle. Eniten kirjassa särähtää joissakin luvuissa käytetty rasistinen sanasto, jotenkin käsittämätöntä huomata, että vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen kirjoitustyyli oli vielä ihan tavanomaista (on meinaan tullut muissakin saman aikakauden kirjoissa vastaan).

Kirja alkaa jotenkin tylsänpuoleisesti ja pitkäveteisesti, ja muutaman kerran jo harkitsin, jättäisinkö kesken. Mutta puolivälissä meno paranee melkoisesti, ja loppupuoli on suorastaan riemastuttavan oivaltavaa luettavaa ja henkilökaarti on ilahduttavan kirjavaa. Hiukan kyllä häiritsi vanhanaikaisen rasistisen sanaston käyttö, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon vikaa on alkuteoksessa ja kuinka paljon suomennoksessa — onhan kirjalla jo melkein neljännesvuosisata ikää.

Kertomus kolmesta elämän kolhimasta lapsesta, jotka tasa-arvoihanteiden nimissä määrätään huippukoulun oppilaiksi. Koulu kuitenkin vaikuttaa aika totalitääriseltä paikalta, ja näin nykypäivän suomalaislukijana on vaikea arvioida, poikkeaako kuvattu olennaisesti keskimääräisestä tanskalaiskoulusta 1970-luvun alussa. Yhtä kaikki kirja muodostuu jonkinlaiseksi jännityskertomukseksi ajan luonteesta. Loppupuolella kerronta hyppää enemmän filosofiseksi ja irti koulukokeilun salaisuuden selvittämisestä, mikä toisaalta hiukan rikkoo immersiota mutta toisaalta on ajatuksia herättävää.

Rasistinen, seksistinen, homofobinen ja muutenkin kaunokirjallisesti ala-arvoinen ajatusleikki siitä, miltä Venäjän hyökkäys Suomeen ja suomalaisten puolustus noin vuosikymmen sitten olisi saattanut näyttää. Suurin osa tekstistä on silkkaa teknistä infodumppia, joko ihan suorana kerrontana tai sitten repliikkeihin naamioituna. Kirja on aivan selvästi kirjoitettu vain vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan propagandakäyttöön. Minun näkökulmastani kirjalla on kuitenkin sellainen ansio, että ensimmäistä kertaa voin olla ihan oikeasti satavarma siitä, että minut ja minun ja tovereideni toiminta on mainittu jossakin romaanissa.

Parhaani yritin, mutta pakko oli jättää kesken. Onhan esperantoni vähän ruosteessa, mutta en jotenkin jaksanut kiinnostua tarinastakaan yhtään.

Kertomus tšetšenialaisten pakkosiirrosta 1940-luvun Neuvostoliitossa. Kiinnostava historiallisena tarinana, mutta kirjana aika suoraviivainen.

Edustaa sitä huumorin lajia, joka ei oikein tahdo huvittaa minua. Jotenkin kasuaalin rasistista vibaakin tämän tästä.

Tönkönpuoleinen ja hengetön, eikä henkilöistä jaksa kiinnostua.

Naivistinen kertomus lapsuudesta rikkinäisessä kodissa maaseudulla, kun isä kuolee, äidillä on pakka ihan levällään ja kaikki ovat vittumaisia kyräilijöitä.

Lisää vanhoja suomalaisia kauhu- ja kummitustarinoita. Tässä tuntui olevan jotenkin runsaasti pitkitetyn kuolemisen kokemuksen kuvauksia. Niminovellin rasismi taas tökki melkoisesti — ehkä sellaisen muista kauhuansioistaan huolimatta olisi voinut jättää pois tänä aikana julkaistusta uudesta kokoelmasta.

Nimensä mukainen. Kerrontateknisesti nämä tarinat eivät ole kovin monimutkaisia, ja yksi toistuva juonikuvio on, että vääryyttä kohdanneen vainaja tulee kummittelemaan kunnes oikeus toteutuu. Kuitenkin monta ihan kiinnostavaakin ja aihevalinnoiltaan ilahduttavan yllättävää tarinaa joukossa.

Varsin hyvin otteessaan pitävä kauhuromaani metsästä löytyneestä pikkuvauvasta, hänen varttumisestaan ja vaikutuksestaan ihmisiin ympärillään sekä tutkielma parinkymmenen vuoden takaisesta verkkoviestinnän laajenemisesta ja raadollisista kykykilpailuista ja näiden vaikutuksesta teini-ikäisten mielenterveyteen. Loppuratkaisu oli ehkä kirjan heikoin lenkki, vaikkei siinäkään sinällään mitään vikaa ollut, enkä toisaalta tiedä, miten siihen suuntaan kehitetyn tarinan muuten olisi lopettanut. Mutta ehdottomasti yksi mukaansa imaisevimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.