Reviews and Comments

Jopas jopas, pitkästä aikaa onnistuin valitsemaan kirjan, joka imaisi heti alusta mukaansa. No, Murakamin kirjat aika usein tekevät niin. Vaikka asetelma on Murakamille hyvin tyypillinen, on tämä silti riittävän omaleimainen.

Käytännönläheinen sienikirja, joka kohtuullisen pienen kokonsa ansiosta mahtuu myös kookkaaseen taskuun mukaan sienimetsään. Kirjassa esitellään yleisimmät ruokasienet sekä yleisimmät myrkkysienet, ja näkökulma onkin juuri ruokasienestäjän opastaminen. Mukana on myös osiot värjäyssienistä sekä jonkin verran jänniä kuriositeettisieniä, joilla ei ole sienestyksen kannalta käytännön merkitystä.

Tutkimustietoa, henkilökohtaisia muistelmia ja tulevaisuudenvisioita yhdistelevä sarjakuva polkupyöräilyn historiasta Suomessa ja vähän muuallakin. Erityisfokuksessa on kaksi kaupunkia, Turku ja Tampere, mutta käsitellyt asiat ja näkökulmat ovat yleistettävissä oikeastaan mihin tahansa suomalaiskaupunkiin. Hyvä ja tiivis paketti perusasioista!

Ykkösosan arviossani sanoin, että olen joskus lukenut Seitsemän veljestä. Noh, tästä kakkososasta kun luin Seitsemän veljestä, huomasin, etten ollutkaan koskaan lukenut sitä kokonaan vaan ainoastaan joitakin katkelmia. Mutta täytyy sanoa, etten paljon ollut menettänyt. Päätöntä kohellusta niin kännissä kuin selvin päin, hyvin hapuileva juoni ja hyvin kyseenalaista moraalia. Jos kyseessä ei olisi ensimmäinen suomenkielinen romaani, ei se ehkä ansaitsisi paikkaansa kaanonissa. Muuten tämä teosten kakkososa ei sitten tarjonnut senkään vertaa mielenkiintoa. Mnoh, ainakin voin sanoa yleissivistyneeni taas hiukan.

Tämän vuoden lukuhaasteenani oli olla lukematta ainuttakaan alun perin englanninkielistä kirjaa. Mutta kerran kun istuin junassa eikä ollut muuta kirjaa mukana, niin aloin kaivaa e-kirjoja puhelimestani, ja hetken herpaannuksen vuoksi tulin tarttuneeksi tällaiseen yhdysvaltalaiseen journalistiseen tietokirjaan. Kirjahan ei ole mitenkään tuore, olen nämä samat asiat ehtinyt lukea jo monta kertaa muualtakin ja näkökulma oli kaiken aikaa niin tiukasti Yhdysvaltoihin keskittynyt, etten voi sanoa kostuneeni tästä oikeastaan mitään.

Enpä ole Aleksis Kiveä lukenut enempää kuin sen pakollisen Seitsemän veljestä joskus lukiossa, joten tässä tuli taas laajennettua yleissivistystä. Nyt tiedän, millaisia tyyppejä ovat Nummisuutarit, erittäinkin Esko. Nyt tiedän, kuka oli Herrojen-Eeva. Ja nyt tiedän, että Raptorin Olviräpin sanathan ovat suoraan sellaisenaan Aleksis Kiveltä. Mutta joo, paljolti myös aika puuduttavaa näytelmätekstiä ja runoelmaa herran tuotantoon mahtuu.

Kerrontatyyleillä leikittelevä ja paikoin hersyvänkin hauska trilogia, jonka pointti selviää vasta aivan lopussa ja jota en tässä valota sen enempää. Vähän kokonaisuus tuntui lopussa rakoilevan niin, ettei tämä aivan huippuelämykseksi muodostunut, mutta hyvä kirja ilman muuta.

Keski-ikäinen nainen jää leskeksi ja päätyy laastarisuhteeseen. Iäkäs äiti yrittää anastaa tyttären uuden miesystävän. Alle kouluikäinen tytär touhuilee omiaan. Jostain syystä tämä kirja sai koko ajan haukottelemaan.

Olipas aika tyhjänpäiväinen kirja. Peterin isä on kadonnut kun Peter oli lapsi, hän luulee että isä on jollain tärkeällä komennuksella mutta saa sitten vartuttuaan selville, että isä onkin karkotettu Siperiaan, ja kaikki äitiä myöten paljastuvat valehtelijoiksi ja pettureiksi. Paitsi että lopussa selviää että isä onkin asunut kotikaupungissa koko ajan... niinku mitävittua nyt taas? Vaihtoehtohistoriallisesta Neuvosto-Suomesta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kaikki se on tuhlattu Peterin tyhjänpäiväiseen haahuiluun ja ajelehtimiseen, ja jostain syystä minkäänlaista neuvostokuria ei pidetä edes armeijassa. Käsittämättömän joutava kirja.

Ei ole vaikea ymmärtää, miksi tämä on saanut palkintoja. Asetelma on oikeasti omintakeinen — Suomi on jakautunut kahtia, Etelä-Suomi on ns. pakanauskoinen kuningaskunta, maailmassa on haltioita, noitia, lohikäärmeitä ja sen sellaisia mutta muuten elämänmeno on kuin 2020-luvun Helsingissä — ja nuortenkirjaksi tämä on harvinaisen vetävä ja sujuva jopa tällaisen nuortenkirjoihin kyllästyneen lukijan mielestä. Lopun tapahtumat vyörytetään ehkä hiukan hätiköidyn oloisesti, mutta samalla on selvää, että ilman jatko-osaa tarina jää pahasti kesken. Ehdottoman suositeltavaa tavaraa nuortenkirjoista pitäville.

Mjaa, ei oikein herättänyt ajatuksia eikä koskettanut mitenkään.

Maailmanlopun tuskassa kieriskelevä runoteos. Jotenkin tunkkainen, Kiinaa ja Afrikkaa ja ylipopulaatiota kauhistellaan ja välillä kieritään valkoisen keskiluokkaisissa omantunnontuskissa mutta ei yhtään mietitä, että pitäiskö asioille tehdäkin jotain. Ei jatkoon.

Eeva palaa kotikyläänsä katkeruutta mielessään... Synkkäsävyinen kertomus sulkeutuneesta kylästä, jonka elinkeino on kadonnut ja jossa vanhat kaunat ja väärinteot näin pääsevät pintaan. Vai pitäisikö sanoa pohjaan, joen äärellä kun koko ajan liikutaan, heh. No jaa, lukihan tämän. Lisätähti siitä, että juuri tämä kirja tuotti minulle uuden inspiraation yhteen omaan romaaniaiheeseen, jota on tullut pyöriteltyä jo ties miten pitkään.

Raflaavaa lähiökauhua siitä, mitä tapahtuu, kun ylikansallinen sijoitusyhtiö ostaa suomalaislähiön ja alkaa toteuttaa jotakin foucaulttilais-stanfordilaista ihmiskoetta. Ihmiskohtalot ovat toinen toistaan onnettomampia ja alamäki näyttää vääjäämättömältä, mutta mitä hittoa kaiken takana oikein on ja miksi? Kyllä minä tämän parissa viihdyin, tapahtumat ovat yhtä räävittömiä kuin kielenkäyttö ja erinäisiä viittauksia sinne tänne oli mukava tunnistaa. Kuismaa vahvimmillaan!