Reviews and Comments

Realismia skifielementein. Hollantilaismies saa viestin, että Yhdysvalloissa asuva Helena on kuollut. Niinpä hän lentää kiireesti hautajaisiin, ja puoliso ihmettelee että miksi. Sitten seuraa kirjan leipäosuus, jossa siirrytään 20 vuotta menneisyyteen, vuoteen 1994, jolloin hollantilaismies lähti New Yorkiin opiskelemaan journalistiikkaa, sukelsi suurkaupungin homoelämään ja rupesi selvittämään, miksi AIDS-tutkija Helena oli hyllytetty yliopistolta. Välillä tarjoillaan päähenkilön tyylittelemiä tarinoita 1920-luvun ihmiskokeista, mutta kyseiset katkelmat eivät tyyliltään oikein kunnolla sidostu kehyskertomukseen vaikka syventävätkin romaanin varsinaista aihetta.

Ei tämä nyt mitenkään tuntunut uudistavan homoyhteisöistä kertomista, ja osa juonesta tuntui paikoin jopa vastenmieliseltä, mutta on joka tapauksessa kiinnostavaa vaihteeksi löytää sellaistakin hollantilaiskirjallisuutta, jossa todellisuus on edes aavistuksen nyrjähtänyt spefin suuntaan.

Olipas innostava ja selkeästi kirjoitettu kirja aiheesta. Kyllä minä tämän kirjan tiedoilla voisin jo uskaltaa kokeilla pähkinöiden istuttamista omalle pihalle. Pitää vain suunnitella paikat ja lajikkeet ja selvittää, mistä saa sopivat taimet... Ah!

Ennen kaikkea loputtoman misogyyninen mutta myös hiukan rasistinen tarina, jonka heikkoutena on lisäksi se, että itse tarina on pelkkää päätöntä jorinaa. Kun kerrontatyylikin on vielä jotenkin irtonaista ja etääntynyttä, niin ihan työstä kävi lukea. Ei kannata.

Nyt jo hiukan ikääntymään päin (kyllä, tämä ala kehittyy nopeasti) oleva artikkelikokoelma globalisaation ajan monikielisyysilmiöistä ja niiden tutkimisesta eri puolilla maailmaa. Jotenkin ei kovin vakuuttava kokoelma. Metodologisesti artikkelit ovat yhtä sillisalaattia, terminologiaa käytetään ihan miten sattuu eikä mikään artikkeleista tuntunut mitenkään uraauurtavalta. Noh, onhan näistäkin tekijät nyt saaneet julkaisun luetteloonsa.

Eka luku oli sen verran sakeaa settiä, että katsotaan nyt, jaksanko lukea loppuun.

Kaksi nuorta miestä elää sodan keskellä Beirutissa, tekee työtä ja vähän muutakin, koska yhteiskunnan rakenteet ovat luhistuneet ja kaikki tekevät vähän muutakin. Peli kovenee, pikkuhuijauksista edetään puolisotilaallisiin joukkoihin ja kädet tahriutuvat vereen. Päähenkilö lähtee viimein, mutta löytää itsensä sivullisena Ranskasta.

Kovaa menoa, nyrkit ja aseet puhuvat ja naisetkin saavat kaltoinkohtelusta osansa. Sellaista rupesin miettimään, kun päähenkilö haaveilee lähdöstä Romaan — ei siis Roomaan vaan Romaan — ja libanonilaisbändi Mashrou' Leilallakin on kappale nimeltä Roman, niin onko tää myyttinen Roma joku erityinen libanonilainen juttu?

Tiivis ja yleistajuinen, suurelle yleisölle suunnattu esitys Suomessa puhutuista kielistä ja eri kieliryhmien historiasta. Lähdeviitteet opastavat lukijan syvemmän tiedon äärelle.

Nuori orjaksi ryöstetty poika kasvaa mieheksi ja matkan varrella karkaa, elää erilaisissa yhteisöissä ja lopulta löytää paikkansa. Ihan jees vaihtoehtoisten elämäntapojen kuvaamista, mutta hemmetti soikoon kun juonielementtinä tässäkin oli sellainen, että päähenkilön sisko raiskattiin ja tapettiin ja siitä päähenkilö sai sysäyksen karata orjuudesta. Luulin että tällainen sekoilu on jo lopetettu. Niin paljon kuin Le Guinia on kehuttu, niin jäi kyllä siitä kohtauksesta paha maku suuhun.

Hilpeä kertomus vuolassanaisesta veijarista, joka pääsee keisarin ottopojaksi ja sepittää historiaa todeksi minkä ehtii. Kasvutarinan jälkeen päästään vielä myyttiselle matkalle orienttiin ja ratkomaan yhtä suljetun huoneen kuolemantapaustakin. Kuten Econ kirjalta odottaa sopii, filosofian ja uskon kysymyksiä väännellään minkä ehditään ja monin paikoin sanailulle saa nauraa. Valitettavasti naishahmojen rooli kirjassa on lähinnä toimia statistina ja sitten kuolla pois, mistä jää vähän tympeä maku. Mutta muuten oikein mukavaa kohellusta keskiajan Euroopassa.

Ei pygee kygee. Juoni on tympeä — seurataan pakkomielteisesti rakastunutta dudea, joka ei suostu jättämään naista rauhaan edes 50 vuoden jälkeen — ja kerronta puuduttavaa.

Joukko Jugoslavian pakolaisia hakee paikkaansa 1990-luvun puolivälin Amsterdamissa ja kipuilee menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Kirja vie lukijan syvälle tunnetiloihin, ja jos olet pelannut Disco Elysiumia, niin voin antaa sellaisen vinkin, että lue tämä kirja samalla kun kuuntelet Sea Powerin diskografiaa, niin pääset vieläkin syvemmälle tunnetiloihin. Sen jälkeen ei tee hetkeen mieli muuta kuin ponderoida orbia.

Kertomus maanalaisista kulttuuripiireistä 1900-luvun jälkipuolen Neuvostoliitossa. Tarina alkaa suunnilleen siitä, kun poikakolmikko ystävystyy ja saa uuden kirjallisuudenopettajan, ja siitä alkaa elämänmittainen rakkaus runouteen. Aikanaan se sitten johtaa virallisen yhteiskunnan ja työnteon vieroksumiseen sekä kaikkeen maanalaiseen toimintaan, kuten samizdat-kirjallisuuden levittämiseen, lehtien julkaisemiseen ja vähemmistökansojen auttamiseen. Se taas puolestaan johtaa kaikenlaiseen viranomaispainostukseen. Tarina ei etene kovin kronologisesti, vaan ihmisten elämäntarinoita punotaan lomittain, välillä tiivistetään ihan kuolemaan asti ja sitten myöhemmin palataan kertomaan tarkemmin elämänvaiheista. Mukaan tuodaan koko ajan uusia sivuhenkilöitä, jotka jollakin tavalla liittyvät mieskolmikkoon, ja pääsevätpä he usein ihan näkökulmahenkilöiksikin asti. Kokonaisuus on mosaiikkimainen kuin Neuvostoliiton sankareita esittävät julkiset muraalit, ja raskaista aiheista huolimatta kerrontatyyli on leppoisan eloisaa ja elämänmyönteistä. Oikein mukava lukukokemus!

Kääntämisen teoriaa eri aiheista ja eri tekstilajien kääntämisestä. Kyllähän tämä omaa tietämystä syvensi, ja esimerkit valaisivat hyvin eri käännöstyylien ja -kulttuurien eroja.

Mitä ilmeisimmin läpeensä symbolinen romaani Kuubasta vallankumouksen aattona vuonna 1958 — paitsi että minulta meni varmaankin suurin osa symboleista ohitse. No joka tapauksessa, eletään vuoden 1958 loppua, kaikenlaista tapahtuu mutta ennen kaikkea Havannassa rietastellaan monin tavoin. Vuosi vaihtuu ja vanha maailma loppuu, ja siihen loppuu kirjakin. En tiä, minulle tämä näyttäytyi melko sekavana, ja lisäksi kirjan 90-lukulaisuus näkyy melko roisilla tavalla.